tsirp

Sanoja miljoonasti erikseen. Ja toiset miljoona yhdessä.
Ei ymmärrys niiden todellisesta tarkoituksesta vielä yllä kirjainta kauemmas.

Ilo. Haikeus. Suruisuus. Helpotus. Ihmetys. Hämmennys.
Tunteiden ristituli. Silti lupasin Mun Ihmiselle olevani onnellinen.





♥

Rakastan oransseja auringonsäteitä aamuikkunassa.
Rakastan peiton alta pilkistäviä pehmeitä varpaita.
Rakastan lämmintä asfalttia jalkojen alla.
Rakastan keväisiä hymyjä. Nauravia silmiä.
Rakastan kahvipapujen tuoksua aamutuimaan.
Rakastan helliä sanoja silmiin katsottuina.
Rakastan sua.

Lämpöäsi.

olipa kerran kevät

Varvasystävällisyys tarttuu katukiviin. Kevätriemu laittaa juoksemaan.
Jalkapohjat sinisinä, korvat punaisina ja mieli keltaisena.
Elohopeakin myhäilee noustessaan kohti kesää.

hi hi

Kuiva asfaltti pölyää. Se kiitää mun alla metrikaupalla, yhä kovempaa ja kovempaa, kunnes päästän jalat pyörän polkimilta ja annan vauhdin viedä. Suupielet kääntyvät pakostakin hymyyn, en mä voi katua mitään. En menetettyä tai periksiannettua.
Miksi katuisinkaan. Onhan nyt kevät. Ja jäätelöä lusikassa.
(niinkuin eilenkin)


Lisää ylpeyttä.



(ps. auringonvalon reunustamat kissantassut iloistaa. ja vaaleanpunaiset polkuanturat)

me gustas tu

Ensimmäistä kertaa aikoihin sade iloistaa,
kevään kätyrit, ne loiskivat alleen harmaata ja valkoista.

Pölyä ikkunassa. Se basilika hymyili niille muille.
Ne tietää, pian on aika kasvaa.




ps pöydältä mua katselee upouusi bonsai ♥
(hi hi, vaik en sais nauraa, koska se yrmeli myyjä sanoi tiukalla äänellä "bonsait eivät anna anteeksi")

muistatko miltä tuntuu

Autan kevättä nauramalla hangilla. Liidän soraisenjäisellä asfaltilla. Ajatukset nousevat heräilevien puiden ylle, mahdollisuudet täyttävät maailman. Kaikki tuntuu hetken taas epätodelliselta, jonka jälkeen lämpö.

Villasukkailua en sentään ole lopettanut. Enkä kaulahuiveja.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

☺