Alakerrasta tulvii tuoreen mokkapalan tuoksu. Vaikken sitä saakaan tän tyhmän herkkulakon nojalla syödä, niin silti on ihanaa tuoksutella. Oon hurjan onnellinen. Juon teetä enemmän kuin sallittua olisi, nukun vähän, nään toinen toistaan eriskummallisempia unia. Ja ajatukset, ne harhailee vallan omissa maailmoissaan. Sitä haaveiluksikin kutsutaan.
Oon sekasin kaikesta, hämmentynyt ja kaikenlaista sellasta, mutta silti vatsassa kuplii ja on lämmin, vaikka ulkona on kylmenee päivä päivältä enemmän. Höhöö BLÖö paskat, mitään mä hempeilen tässä! Mutta silti koen etuoikeudekseni hempeillä edes pienissä määrin. hihii.
VOI JA HYVÄÄ ALKUTALVEA (oon ainaki siitä vallan innoissani, tän kukoistavan joulufiiliksen myötä!)
(ps kuva netistä)