meidän piti muuttaa maailmaa!

Ah voi miten mä rakastankaan talvea; sen lumisia kuutamoöitä ja kirpeitä pakkasaamuja. Ne saavat maailman tuntumaan aina vähän todellisemmalta. Ja saa rakastamaan elämää sellasena niinkuin se on.

Täällä vaan katon telkkaria ja juon glögiä. Ja kuuntelen Anssi Kelaa. hihi (:

Belief, makes things feel.

Huh enpä oo vähään aikaan kirjottanu. Mut ehkä ihan hyvästä syystä. Mulla on ollu ihana syksy, parempi ku pitkiin aikoihin. Unohdin pitkästä aikaa sen ahdistuksen, ne ajatukset, joita en ennen päässy pakoon edes unissani.

En edes tajunnu miten paljon rakkaan ihmisen menettäminen voiskaan sattua. Vaikka vaan kuvainnollisesti. Mut se todella sattuu. Mikään ei tunnu oikein miltään. Ja ehkä pahin-se kamala tyhjä tunne vatsanpohjassa, tunne kun tietää ettei voi tehdä ite enää mitään. Vihaan sitä. Tai pelkään enemmänki. Pelkään niin hirveen paljon.

Mut toisaalta elämä on vallan ihanaa, ja siitä pitäisi ja kuuluukin nauttia. Ja ihanat ihmiset, talvi, joulu, kaikki sitä tyhjää tunnetta poistava ja lämmittävä saa olon mukavaiseksi.