meidän piti muuttaa maailmaa!

Ah voi miten mä rakastankaan talvea; sen lumisia kuutamoöitä ja kirpeitä pakkasaamuja. Ne saavat maailman tuntumaan aina vähän todellisemmalta. Ja saa rakastamaan elämää sellasena niinkuin se on.

Täällä vaan katon telkkaria ja juon glögiä. Ja kuuntelen Anssi Kelaa. hihi (:

Belief, makes things feel.

Huh enpä oo vähään aikaan kirjottanu. Mut ehkä ihan hyvästä syystä. Mulla on ollu ihana syksy, parempi ku pitkiin aikoihin. Unohdin pitkästä aikaa sen ahdistuksen, ne ajatukset, joita en ennen päässy pakoon edes unissani.

En edes tajunnu miten paljon rakkaan ihmisen menettäminen voiskaan sattua. Vaikka vaan kuvainnollisesti. Mut se todella sattuu. Mikään ei tunnu oikein miltään. Ja ehkä pahin-se kamala tyhjä tunne vatsanpohjassa, tunne kun tietää ettei voi tehdä ite enää mitään. Vihaan sitä. Tai pelkään enemmänki. Pelkään niin hirveen paljon.

Mut toisaalta elämä on vallan ihanaa, ja siitä pitäisi ja kuuluukin nauttia. Ja ihanat ihmiset, talvi, joulu, kaikki sitä tyhjää tunnetta poistava ja lämmittävä saa olon mukavaiseksi.

the moon is dancing

Alakerrasta tulvii tuoreen mokkapalan tuoksu. Vaikken sitä saakaan tän tyhmän herkkulakon nojalla syödä, niin silti on ihanaa tuoksutella. Oon hurjan onnellinen. Juon teetä enemmän kuin sallittua olisi, nukun vähän, nään toinen toistaan eriskummallisempia unia. Ja ajatukset, ne harhailee vallan omissa maailmoissaan. Sitä haaveiluksikin kutsutaan.

Oon sekasin kaikesta, hämmentynyt ja kaikenlaista sellasta, mutta silti vatsassa kuplii ja on lämmin, vaikka ulkona on kylmenee päivä päivältä enemmän. Höhöö BLÖö paskat, mitään mä hempeilen tässä! Mutta silti koen etuoikeudekseni hempeillä edes pienissä määrin. hihii.

VOI JA HYVÄÄ ALKUTALVEA (oon ainaki siitä vallan innoissani, tän kukoistavan joulufiiliksen myötä!)
(ps kuva netistä)

I feel for you, I really do.

Ihan hömppä biisi, mutta mahtava sanoma. Tätä soitettiin meijän protulla ja siks hurjan haikee fiilis joka kerta kun sitä kuuntelen.




Olin vielä pieni ku olin ite kattomassa Daven keikkaa. Nyt myöhemmin mulla on tähän biisiin muodostunu jonkinlainen erikoinen tunneside. Tässä tiivistyy kaikki maailman pienuus ja itsestäänselvyys vajaaseen kymmenminuuttiseen.




Kuolematon UB! Löysin nää nostalgiabiisit vasta vähän aikaa sitte uudelleen. Ja fläshit lapsuudesta oli kyllä melkoiset; me siskon kanssa laulamassa näitä biisejä automatkoilla! Oi niitä aikoja ja höhö uubee on mahtava.




Tässäpä samankaltainen tarina ku tossa edellisessä. Aijai sitä fiilistelyä!




Tää biisi saa mut muistamaan mulle yhdessä vaiheessa ja edelleen niin tärkeän ihmisen, jota en halua unohtaa, vaikka sen maailman jätinki taakseni. Ikävä. Niin hurja ikävä sitä ihmistä. Voi kunpa en joltain osin olis tämmönen luovuttaja.




Oikeestaan melkeinpä kaikilla Keanen biiseillä on mulle jonkinlainen merkitys, liittyen elämään tai ihmisiin. Mut tän kuulin ihan ekana kaikista, eikä sitä voi koskaan lakata kunnolla ihmettelemästä, kuinka maailma ja ihmiset ympärillä muuttuu. Ja tuntuu että ite on ainoa joka sen kunnolla tajuaakaan.




Laitoinpa silti tän tänne. Ensinnäki tästä mieleen tulee eräs risteily. Ja sitten eräs toinenkin asia tästä ihan lähiajoilta. Hih!






Herranjestas! En muistanutkaan näiden biisien olemassaoloa ennen kuin luin vanhaa päiväkirjaani muistin virkistämiseksi. Ja noh. Kaikki true serranofanit tietää tarinan näiden takana. Ja niistä on tullu sitä kautta muullakin tavalla tärkeitä.




Oikeestaan moni Edith Piafinki kappaleista on mulle tunnetasolla hyvinki rakkaita. Olin yhessä vaiheessa pakkomielteeseen asti fanaattinen. Kysykää mitä tahansa Piafista, osaan vastata...




Tuo mieleen viime syksyn. Ja millaisena silloin näin maailman. Miten erilainen se silloin olikaan.

I noticed tonight that the world has been turning

Makaanpa tässä matolla, katon frendit-putkea ja syön suklaata. Eipä oo huomiseksi läksyä yhtikäs yhtään ja parin tunnin päästä stadiin syömään sushia perheen kanssa. Oi iloistus! Muutenki ihana fiilis. Vaikka tuntuu, että nyt kaikki paska on vaan kasautunu samaan aikaan mun päälle, silti oon onnellisempi ku pitkiin pitkiin pitkiiiiin aikoihin (:

Eilen retkeiltiin porukalla Laajasalo-Herttoniemi-Kulosaari hoodseilla. Olipas ihana, auringontäyteinen syyspäivä! Ja mullapa oli lainassa sellanen puolijärkkärikamerainen, joten kuvien pitäis olla astetta hienompia ku ennen.











Ja ohhoh, huomasinpa, että sain haasteen Darialta. Elikkä tähänpä yritän kirjotella 7 asiaa itsestäni. Ja blöblöö en osaa täggää ketään sillai hienosti, että taitaapa katketa putki tähän blogiin höhöö.

1. Oon lyhyt (ehkä jopa alle 160cm). Ja vaikka usein pituudestani valittelen, oon salaa siitä aika ylpee, enkä edes haluais kauheesti kasvaa enempää.
2. Rakastan löysiä paitoja ja -housuja. Niissä tunnen oloni kotoisaks ja mukavaks.
3. En oo todellakaan sinut oman kroppani kanssa. Tunnen oloni epämukavaks jos tulee puhe painosta tai muusta kokoon liittyvästä.
4. Musta on ihanaa, jos joku sanoo, että oon söpö (:
5. Kiinnyn usein liikaakin asioihin ja ihmisiin ja se jää päälle.
6. Uppoudun usein haaveilemaan ja kuvittelen mielessäni kaikkea mitä voisikaan tapahtua. Ja sit oon salaa hyvin onnellinen, ettei kukaan kuule mun ajatuksia.
7. On suloista, jos ihmiset uskaltaa avoimesti näyttää tunteitaan. Tässä maailmassa on niin paljon pahaa, että hyvää ei koskaan oo liikaa :)

there's a party over here!

Ohhoh enpäs oo tätä jaksanu pitkiin aikoihin päivittää. Ei oo oikein ollu mitään syytä kirjottaa, oon vaan enemmän keskittyny lukemaan muiden tekstejä. Mut täytyyhän sitä asioita päivitellä-ainaki niille, jotka sattuu toisella puolen Eurooppaa asumaan!

Syksy kuluilee koulun ja pikkuisten arkipäiväasioiden merkeissä. Mut silti on se elämä aika ihanaa. Vapaa-aikaa löytyy poisheitettävyyteen asti, silti tuppaa unohtumaan kaikenlaiset hommat. En kuitenkaan ihan kokonaan oo neuroottista puoltani unohtanut ;) jajaa nyt on hirvee hinku nähdä ihmisiä ja ylläpitää sosiaalista elämää. Ja hih kjuh oon aika ilonen :)

Ja tässäpäs vähän kuvia syyskuun alussa vietetyistä protujuhlista. Jostain tuolta Länsi-Helsingistä. Ketkälie siellä juhlivatkaan...

artsyy.

Taiteellinen yö ja perhe. Keikka, huuto ja tanssi. Nyt on kurkku hiekkapaperia ja jalat aristaa. Töpsyttelen varovasti villasukkaisena kotona kaakaota hörppien. Ilmassa on syksyn tuoksu. Punaiset posket. Omenoiden tuoksu ovesta ulos astuessa. Lämpimät villasukat. Höyryävän kuuma tee. Puut kauneimmillaan. Isot, loppumattomat kaulahuivit. Huovat ja leffaillat. Takka ja punaisena leimuava tuli. Äidin omenapiirakka. Varsinkin se. Viileä tuuli metsäteillä juostessa. Haravointi.
Hih, rakastan niin syksyä!

hoy te quiero más que ayer pero menos que mañana

Kikkelis kokkelis mitäs nyt edes kirjoittaisin pimpeli pom. Kotiarestissa on mahtavaa olla, varsinkin kun olin sopinut tällä viikolla yhtä sun toista aktiviteettia.. Silti saan käydä españoltunneilla. Eipä olisi voinut olla tylsempi puolitoistatuntinen. Kikattelua. Haukotuksia haukotuksien perään. Enkä taida enää voida sanoa kirjaakaan siistiksi :D ömhöm ja vatsassa litisee lotisee ja loiskuu, niiden kahden soijamaitolitran jäljiltä. Sitä kutsutaan tylsistymisen nestetasapainotukseksi.

kesäsummersommarverano.

español con agua y mucho calor

Johan nyt säät vaihtelevat. Henkilökohtaisesti pidän helteestä, vaikka onkin koko ajan jotenkin nihkeetä (ja ootteko huomannu et on ahdistavaa kun ihmiset halailee helteellä). Tänään oltiin siskon kanssa ihka ensimmäisellä espanjankurssilla ja voin valehtelematta sanoa, että kesäyliopistossa parveilee oikea sukupolvien kirjo! Oltiin siis nuorimmat siellä ja sitten ylöspäin löytyi edustajia jokaisesta mahdollisesta ikäluokasta aina 80v mummeleihin asti (ainakin vahva oletus että ne meni kaheksassakymmenissä..) Mutta mikäs siinä, ihan mahtimummoja, koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua uusiin kieliin ;) Ite luultavasti teen saman sitten muutaman vuosikymmenen (tai sadan) päästä.

En tiedä mikä ihmeen kasvisintoilija musta on tullut, tänäänkin aamulla askel kulki oikein verkkaisesti lähikaupan hyllyille ja poimin sieltä kaikenmaailman soijatuotteet ostoskassiin. Höhö enkä kyllä tiedä mihin nää mun päätökseni oikein loppujenlopuksi perustuvatkaan. Eettisyys lienee pääsyy, en voi kuitenkaan puhtaasti väittää olevani mikään maailmanparantajaluonne (ehkä yritän alitajuisesti hyvittää maapallolle niitä tuntikausisuihkuja..) Mistäs sitä tietää. Äiti ei taida olla ihan sinut ajatukselleni siirtyä kokonaan kasvissyöjäksi (jättäisin siis pois kanan ja kalankin). Noh, siihen asti kun kotona vielä asun, tiputapon saan kantaa omallatunnollani. On sitä pahemmastakin selvitty (:

Rakastan kesäsadetta yli kaiken (siis sopivissa määrin) ja sateella on erityisen ihanaa juosta, viilentää oikein mukavasti :) Ja märkä koira on suloinen asia. Kuvassa. Ilman sitä hajua.

dipsdaps