hoy te quiero más que ayer pero menos que mañana

Kikkelis kokkelis mitäs nyt edes kirjoittaisin pimpeli pom. Kotiarestissa on mahtavaa olla, varsinkin kun olin sopinut tällä viikolla yhtä sun toista aktiviteettia.. Silti saan käydä españoltunneilla. Eipä olisi voinut olla tylsempi puolitoistatuntinen. Kikattelua. Haukotuksia haukotuksien perään. Enkä taida enää voida sanoa kirjaakaan siistiksi :D ömhöm ja vatsassa litisee lotisee ja loiskuu, niiden kahden soijamaitolitran jäljiltä. Sitä kutsutaan tylsistymisen nestetasapainotukseksi.

kesäsummersommarverano.

español con agua y mucho calor

Johan nyt säät vaihtelevat. Henkilökohtaisesti pidän helteestä, vaikka onkin koko ajan jotenkin nihkeetä (ja ootteko huomannu et on ahdistavaa kun ihmiset halailee helteellä). Tänään oltiin siskon kanssa ihka ensimmäisellä espanjankurssilla ja voin valehtelematta sanoa, että kesäyliopistossa parveilee oikea sukupolvien kirjo! Oltiin siis nuorimmat siellä ja sitten ylöspäin löytyi edustajia jokaisesta mahdollisesta ikäluokasta aina 80v mummeleihin asti (ainakin vahva oletus että ne meni kaheksassakymmenissä..) Mutta mikäs siinä, ihan mahtimummoja, koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua uusiin kieliin ;) Ite luultavasti teen saman sitten muutaman vuosikymmenen (tai sadan) päästä.

En tiedä mikä ihmeen kasvisintoilija musta on tullut, tänäänkin aamulla askel kulki oikein verkkaisesti lähikaupan hyllyille ja poimin sieltä kaikenmaailman soijatuotteet ostoskassiin. Höhö enkä kyllä tiedä mihin nää mun päätökseni oikein loppujenlopuksi perustuvatkaan. Eettisyys lienee pääsyy, en voi kuitenkaan puhtaasti väittää olevani mikään maailmanparantajaluonne (ehkä yritän alitajuisesti hyvittää maapallolle niitä tuntikausisuihkuja..) Mistäs sitä tietää. Äiti ei taida olla ihan sinut ajatukselleni siirtyä kokonaan kasvissyöjäksi (jättäisin siis pois kanan ja kalankin). Noh, siihen asti kun kotona vielä asun, tiputapon saan kantaa omallatunnollani. On sitä pahemmastakin selvitty (:

Rakastan kesäsadetta yli kaiken (siis sopivissa määrin) ja sateella on erityisen ihanaa juosta, viilentää oikein mukavasti :) Ja märkä koira on suloinen asia. Kuvassa. Ilman sitä hajua.

dipsdaps

fr ee dom

Aina lenkin jälkeen mä otan lenkkarit pois jalasta, pyydän jaloilta anteeksi kun ne on joutunu pidättämään niin kauan hengitystään ahtaan kengän sisällä. Istahdan sille samalle bussipysäkille. Annan hengityksen tasaantua. Silloin mä olen hyvin ylpeä itsestäni, jälleen kerran oon tehnyt sen.
Mä kuljen hitaasti, kuin tunnustellen mäkeä ylös, kirkon ja lastentarhan ohi, sillan yli ja lopulta pysähdyn puisen omakotitalon eteen. Se on mun koti. Vasta avattuani oven otan kuulokkeet pois korvilta ja palaan takaisin arkeen.

noniin

Päätinpä nyt sitten aloittaa blogin, ehkä siksi että elämä tuntuu pitkästä aikaa hymyilevän oikein kunnolla ja olisi ihanaa jakaa se ihmisten kanssa. Ja kertoa elämästä väärinpäin. Elämästäni, joka satunnaisista alamäistä ja kuopista huolimatta on ihanaa mutkittelevaa tietä, jäätelökioskeja matkan varrella silloin tällöin :)

Kesä on maailman ihaninta aikaa; aikaa ilman kelloja, ilman lukujärjestystä, kirjallisia velvoitteita (välillä ihan kivoja kyllä, kuuluu tähän perfektionistiseen ja aikataulujen rutinoittamaan elämään). Näiden kahden liian nopeasti vierähtäneen kuukauden aikana on tapahtunut vähän mutta samalla niin paljon. Lo más importante, kävin protun viikko sitten. Taidanpa sitten kuulua siihen stereotypiaryhmään "protu muutti elämäni" "mahtavin kokemus ikinä". Niin se silti on. En olisi koskaan odottanut mitään sellaista. Solmuja aukesi tiettyjen asioiden kohdalta, mutta enimmäkseen niitä vain tuli enemmän. Mutta la vida es así. Nunca se sabe que va a pasar cuando empeza un nuevo día. Siksi rakastankin tätä elämää. Sen ennalta-arvaamattomuutta.