Huh enpä oo vähään aikaan kirjottanu. Mut ehkä ihan hyvästä syystä. Mulla on ollu ihana syksy, parempi ku pitkiin aikoihin. Unohdin pitkästä aikaa sen ahdistuksen, ne ajatukset, joita en ennen päässy pakoon edes unissani.
En edes tajunnu miten paljon rakkaan ihmisen menettäminen voiskaan sattua. Vaikka vaan kuvainnollisesti. Mut se todella sattuu. Mikään ei tunnu oikein miltään. Ja ehkä pahin-se kamala tyhjä tunne vatsanpohjassa, tunne kun tietää ettei voi tehdä ite enää mitään. Vihaan sitä. Tai pelkään enemmänki. Pelkään niin hirveen paljon.
Mut toisaalta elämä on vallan ihanaa, ja siitä pitäisi ja kuuluukin nauttia. Ja ihanat ihmiset, talvi, joulu, kaikki sitä tyhjää tunnetta poistava ja lämmittävä saa olon mukavaiseksi.
4 kommenttia:
noi kuvat hihih me likeeyy (: mut what happened ? who's gone ? nyt on jääny jotain kertomatta :( p.s. tykkään ihan suunnattoman paljon sun blogista
ei mitään kamalaa. tai teille ainakaa kauheen tärkeetä. enkä kauheesti osaa puhuu siitä.
mut mä tykkään sun omasta miljoonasti enemmän!
eerika ? mulle on kaikki tärkeetä.
älä huoli. pikkujuttu. maailmassa on miljoonasti tärkeempiäki asioita :)
Lähetä kommentti